TakaperinMaailmaan

Aamu-unisuus iski kaulimella, tai jollain, takaraivoon ja unta piisasi yhteentoista......siis melkeen puoleen päivään....! No, mikäs siinä, onhan tässä noita aikasia aamuja ollukki. Sitten vaan samalla slowlla aamiaista, ja olipas se makoista..... Ukkonen räiski kilpaa naapurin remonttimiesten kanssa, joten meteliä piisasi, ja sade vielä huuhteli päälle. Että semmosta reeraa. Sateitten välillä tyhjäsin ja imuroin auton, tein inventaarion tavaroista ja pesin pyykkiä. Vielä kaikkien varusteiden huoltoa ja vot, kyllä taas voi lähteä baanalle. Vaan mihinkäs tästä lähdet, ruoka on hyvää ja sitä on riittävästi ja seura on vielä parempaa ja myös erittäin "riittoisaa".  Päivä on muutenkin menny aika lailla pelastusarmeijalle, niin ilmojen kun askareiden suhteen, joten jatketaan lorvintaa tämä päivä. Pelkkää chillailua.......chillailua......chillailua....... .....ja lorvintaa.....lorvintaa....lorvintaa...... ......ja sitten välillä päikkärit....... No totuutta silmiin ja ......pakkoha

Ensimmäistä kertaa TODELLA hyvin nukutun yön jälkeen, oli olo kun prinsessalla. Aamu oli mun mittapuun mukaan melkeen päivässä, enneku heräilin, siinä kahdeksan pintaan. Normaalistihan olin jo tehnyt matkaa siihen mennessä tunnin tai pari. Keittelin kaikessa rauhassa aamukaffetta ja sitten nokka kohti....tuntematonta.... Auton tankkaus, jossain, välikaffet ja vesipullon täyttö. Ja taas mentiin. Puolilta päivin alko nälkä jo kurnimaan ja tällä kertaa ei sitä mättöä vaan ihan "oikeata" ruokaa. Sitten jo huomasin, että kappas kehvana, täällä onkin Jyväskylän suurajot, mikä lie neste rally nykyään, menossa ja minähän olen menossa kanssa, ja siihen samaan sumaan. No mikäs siinä, mennään vaan ja vaikka erikoiskokeelle, jos niikseen tulee. Onhan noita erilaisia erikoiskokeita tässä ajettu jo toista viikkoa. Ruokastopilla, minä ujo ja hiljainen, haastattelin yhtä motoristia, millä oli rally-liivi päällä. Että ookko sääki siellä kisassa, eiks se oo vaan autoille? No tyyppi oli kuriiri

Yöllä ryöppysi vettä, että paikat paukku. Onneks oli se mökki! Aamu kuitenkin valkeni sitten kauniina ja aamiaisen jälkeen sitten nokka kohti uusia maisemia. Ihan näytti ilma sille, että mökkielämä on tällä kertaa ohi ja telttaelämä voi taas alkaa. Päivä vaan kuumeni mitä pitemmälle matka taittu.  Muutama stoppi vähän siellä ja täällä.... Yhellä huoltsikalla, olisko ollu Kiuruvedellä, kun oli kahvi- ja pissapaussi, tehtiin juustoa, siis huoltsikalla!! Muuten matka taittui puuduttavia suoria, piti välillä tankata sokerihumalaa ettei nukahtanu, ja auton tankkausta myös ettei jäädä tienposkeen. On tää kotimaan matkailu ihan järjettömän tylsää...... Ei mitään häppeningiä..... Poikkesin Iisalmessa, kenkätukku.fi, myymälässä. Loppuunmyynti oli tosiaan loppuunmyynti, kaikki vähääkään kiinnostavat kengät oli loppuunmyyty. Pyh!! Kiva paikka itessään se Iisalmi.  Ja matka jatkui itään ja kohti Seinäjokea, ja mitä lähemmäs tulin, sitä synkemmäks muuttu taivas.  Vihdoin perillä ja sain luovuttaa n

Ja aamulla taas aikainen herätys ja kamat kasaan ja aamiaiselle. Yksinkertainen mutta riittävä aamiainen, että taas jaksaa rullata. Nokka kohti etelää ja rauhassa sai, melkeen ilman muuta liikennettä, mennä ihan omaa tahtia ja välillä pysähdellä vaan katselemaan. Oli siinä matkalla myös toisenlaista maisemaa.... Ei siinä sen kummempia, kun matkalla auton tankkaus ja annoin vaan lasketella. Jossain, en tiä missä, kävin ottamassa lounasta ja niin oli ala-arvosta ruokaa, että ihan melkeen justiinsa, ei maistunu. No, mitäpä sitä ei tekis kun on järkky nälkä, syö vaikka pahvia, ja sille se tosiaan maistui. Tai voi olla että pahvi olis maistunu paremmalle. No nälkä lähti.  Kalajoen hiekkasärkillä oli sitten kaffepaussi ja siitä matka tuttujen luo kruunupyyhyn kaffelle. Samalla vielä varasin itelleni mökin, 20€, ettei tarvinnu maata samaan hintaan teltassa. Oikeen kivaa maisemareittiä kulki tie tänne campingille. Toki itse camping alue ja rakennukset siellä, ovat todellakin päivityksen ja rem

Kyllä teki ukonilma ja sade uneliaaksi. Unta tuli vedettyä seiskaan asti, wow-fiilis! Aamiainen kun kerran kuului hintaan, niin sinne arvokkaasti laskeutuen. Ja oli siinä ihan kaikenlaista, niin että kyllä aamunälkä lähti.  Vielä aikani pölhöilin ja mietin reittiä ja sitten taas matkaan. Ja vesisateelta ei voinut välttyä, mutta onneks on auto matkassa. Välillä tuli ihan ko Norjassa, tiet vaan kuohui koskina ja seuraavan mutkan takana taas aurinko paistoi.  Tässä ollaan "rannalla erämaajärven......", Veikko Tuomea kaipailin siihen taustalle myhäelemään. Matka jatkui, kun kerran oli vauhtiin päästy. Sämpylää ja kahvia, rekkamiehen eväitä, lounaaksi. Oli kertakaikkiaan ilo ajella hyviä kotimaisia teitä, jotka oli riittävän leveitä, ettei tarvinnu aina auton vastaantullessa, miettiä että mahtuuks kumpikin....ja pitääks pistää sitä muovipussia..... Hiljalleen laskettelin "alamäkeen", kohti etelää ja pois sateen alta. Jossain kohtaa, Sodankylän jälkeen, pysähdyin pissapau

Aamulla enne kun kukko oli kolmasti kiekaissut, oli aika nousta. Nukkumisesta ei muutenkaan oikein tullut rotia, vaikka oli paras peti matkan aikana. Mulla kävi nimittäin hirviä källi, että autokannen luukku oli justiinsa siinä mun hytin seinän takana. Siis joka satamaan tultaessa, kun porttia avattiin ja suljettiin, kuulosti kun se olis tapahtunu mun hytissä. Että nuku siinä sitten, katkonaista unta vaan tuli vedettyä.  Aamiaisen kävin nappaamassa, ja oli sitten PIKKASEN eri meiningit ku jossain Rosellalla. Oli nimittäin aikamoista gurmeeta alusta loppuun ja letunpaistajacheffi kruunas tilanteen. No siinä pikkasen makoilin ennen kun oltiin mun satamassa. Hiukan laivalta..... Ja sitten olikin aika ajaa laivalta pois. Sepä olikin taas sellanen prosessi, että......hermot.....hermot..... Siis tohon "hissiin" vaan ajettiin ja se sitten nosti auton tonne ylös kaijalle. Että sellasta reeraa... Siitä sitten viimeiselle etapille kohti Nordkappia. Noin kolkytä kilsaa ja olikin melkost

Aamulla siis taas aikainen herätys ja minut tuntien, se oli todella aikainen. Viideltä jo olin vetämässä kampetta niskaan ja satamassa piti olla seiskalta. No vois tietty luulla, että matkaan menee aikaa, joo meni siihen, 4 minuuttia + ne 15 minsaa lisää kun piti eksyä. Kohta en jaksa enää tätä eksymistä..... Piti pysäyttää taksi ja kysyä reittiohjeita sinne satamaan, vaikka mä olin siellä satamassa!!  Ei yhden yhtä kylttiä kertomassa mihin pitäis ajaa..... Laiva on jo tulossa satamaan.....missä on chek in?!?! Ei missään..... Taksikuski neuvo vaan ajamaan tien toiselle puolelle, missä oli parkkipaikka. Täh mitä, tohon parkkikselle....täh..... No, menin kun neuvottiin ja siinä oli pari naista autolla ja näytti sille että nekin oli hukassa. Siihen niitten kanssa läpälle, ja jep, nekin on menossa laivaan autolla, eivätkä tiä sen enempää kun minäkään, että mistä mennään. Teräsaitaa ja missään ei ollu ristin sielua....ja se laiva on kohta satamassa!! Nyt oli se lepopulssikin jo hurjissa luk

Aamuyön pimeinä tunteina alko sen sorttinen paukutus, että tuli asemiehet ensin mielee, ja henki alko salpaantumaan. Vaan mitäs, mitäs, sadetta vaan pukkas. On ne sadepisaratkin pikkasen erilaisia täällä toisessa maassa. Ei kyllä kotona oo sellasta nakutusta koskaan kuulunu, vaikka siellä on peltikatto ja täällä ei. Samapa tuo, kun oli äänen alkulähde todettu vaarattomaksi, väkisinmakasin itteni vielä hetkeks. Puol seiskalta sitten jo vanhat luut valitti niin, että noustava oli. Kahvin keittoon, ja taas kerran, ihan itteni kanssa huseerasin. Ne oli sitten tässä paikassa viimiset aamukahvit, huomenna en enää keittele ku meen valmiille..... Siitä sitten enemmin..... Sadetta vaan piisas niin että kadut kuohui jokina, kuten on jo aiemmin matkalla koettu, ja oma olo sen mukainen.....väsynyt ja tylsä.... Latasin sekopäissäni sen pokemonin, utelias kun olen tietämään mikä se on ja miten se toimii, ja yhden sauruksen koppasin ja sit olis pitäny lähtee ulos....siihen sateeseen...nou vei hani...

Yö meni nukkuessa ja hyvä niin. Aamulla olin taas virkuna puol viisi.....ei hemmetti, silmät kiinni ja NUKU! Ja kun kerran käskettiin niin nukuttiin. Seuraavan kerran silmiä raotin puol seiska ja sitten jo kahvihammasta kolotti niin, ettei edes väkisinmakaaminen auttanut, noustava vaan oli ylös ja mentävä kahvin keittoon. Itekseni sain häärätä, kun koko talo uinui vielä ruususen unta. Ja mikä oli kokatessa, ja ihan oikeeta kahvia nautiskellessa. On pitäny tyytyä pussikahviin, tyyliin kaffe latte.  Ja aamiainen oli katettu. Siinä meni pannullinen kahvia, odotellessa kellon lyövän yhdeksän lyöntiä ja vaatteitten pesijä tuli töihin, ja sain luovutettua pruhjupyykkikassin flkalle, lupas hoitaa homman ja mulla olis puhdasta kalssaria illaksi. Tää paikka on muuten riemastuttavan jyrkässä rinteessä, jos ei ihan pystysuoraa rinnettä, niin ei paljoa uuvu. Siitä sitten jalkapatikassa kartsoille. Olin tietty kartasta kattonu, että suoraan vaan alamäkeen ja torilla ollaan.....niin siis olin katton