Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2014.

KOTIIN!!

Kuva
Se oli sitten aikainen herätys ja loikka taksiin ja suorilla kentälle. Olinkin ihan hyvissä ajoin, siis kolme tuntia ennen koneen lähtöä. Kyllä se aika siellä meni kuin siivillä ja kohta olikin aika boardingin. Kone lähti noin puoli tuntia myöhässä, mutta Arlandaan tultiin vain varttia myöhässä, hyvin lennetty! Ja tasaista oli tulo, tuskin huomasi että oltiin ilmassa, ei mitään nykimistä ja poukkoilua, hyvä mulle, ei tarvinnu seota. Otin aamukahvia Arlandassa ja sitten vaan rauhassa kierros kartsoille. Högtorgin hallissa kebabia lounaaks, ja myös päivän ensimmäiseksi muruks. Ei siinä kovasti ollut aikaa, kolmisen tuntia, kun bussi Kapelskäriin lähti. Ja sitten vaan suorilla laivaan. Että näin tää..... Matka alkaa olla pulkassa ja vielä viimeinen puristus kotiovelle. Sitten vaan sulatellaan kaikkea viikonlopun aikana ja maanantaina se arki taas pukkaa päälle. Kiitos Minulle, parhaalle matka-kaverille, mahtavasta ja kokemusrikkaasta kuukaudesta. Näissä merkeissä...... Blogi vaikenee seur

VIIMEINEN PYSÄKKI

Kuva
Aamutoimet oli taas samat kuin eilenkin, reippailu kauppaan hakemaan aamiaista ja takaisin "nauttimaan" sitä. Sitten halusinkin jo JU-MA-LAT-TO-MAN äkkiä pois siitä kärysestä luolasta, joten reppu selkään ja puolijuoksua pakoon. Toki kello oli juuri aamuruuhkan aikaa, mutta ei juuri haitannut kun piti vaan päästä eteenpäin. Suoraan Victoria-asemalle ja tiketti Gatwickin lentoasemalle. Loikka junaan ja niin oltiin taas raiteilla. Matka meni äkkiä, oikeesti niin äkkiä että kun pysähdyttiin taas yhdelle asemalle, satuin vilkaisemaan ulos ja huomasin että, jumat ulos ja äkkiä! Siellä ei kuulutettu mitään!! Ei haitannu, kun kerran ehdin pihalle. Suoraan bussipysäkille ja hotelliin. Tälläkertaa homma hoitui täydellisen mallikkaasti loppuun asti, siis siitä juna-loikasta eteenpäin. Ja kuinkas olla, ollaan taas risteyksessä!! Mä asun tossa punaruskeassa talossa oikealla, itse hotelli on tien toisella puolen vasemmalla. Suoraan huoneeseen, vaatteet pois ja SUIHKUUN! Oli vaan pakko saa

NYT OLI ANNETTAVA PERIKSI......

Kuva
Aamutoimet sisälsi reippaan kävelyn parisataa metriä kauppaan hakemaan lattea ja leipää. Sama matka takas ja sitten nauttimaan aamiaisesta. Kuume oli taas nousussa, joten kapseleita naamaan ja hetkeksi hengenvetoa, odotellessa että vaikutus alkaa. Tunti siinä meni ja olo oli pikkasen parempi, siispä mukaan ja matkaan ja kartsoille. Aivan suorinta reittiä metroon, latasi Oysteriin vielä 5£ kun olin jo matkustanut kaikki aikaisemmat rahat. Sitten kattelemaan yhtä ostoskeskusta jossa myyvät Nomination paloja, kun se pitää sitten kuitenkin hankkia. Ja paikka löyty, vaikka tottakai, sitä piti hakea..... Sain palan ja siinä pohdin josko pitää lähteä ihan cityyn vielä kattelemaan, vaan nyt oli aika antaa periksi. Takas hostellille ja lisää lääkettä ja lepoa. Siinä jo alko polvet hakata vitosen-katkoo ja silmissä sumenemaan kun taapersin takas. Ajatus oli vain että, kun mä vaan pääsen sinne hostellille, enkä ala pyörtyileen minnekään kadunkulmiin!! Petissä pilleriä naukkaillen saatiin sitten t

VIPINÄÄ JA NÄHTÄVYYKSIÄ

Kuva
Aamutoimet poikkes sitten todella totutusta tänä aamuna. 7.30 meikkä roikku jo rivassa pesulaan, piti sitten viimeisen kerran tällä reissulla pestä pruhju-pyykit. Ja henkilökunta oli sitten, mites muuten, puolituntisen myöhässä. No tuli ne pyykit kuitenki pesty. Ja sitten lompsista lomps, kartsoille. Ostin mennessä Oyster-kortin ja latasin siihen 10£ edestä matkarahaa, saapi nähä kauanko riittää. Saahan siitä sitten rahat takas kun kotimatkalle lähteissä palauttaa kortin, siis jos jotain jäi saamista. Ja ensinnä oli vuorossa Buckinghamin palatsi, kun oli lähinnä, ja sattui vielä sopivasti, että oli se vahdinvaihto justiinsa alkamassa. Minä tietysti kiilasin eturiviin.  Aika tapahtumaköyhä esitys. Muutama ukko siinä patseerasi essuntakas ja ei siinä sitten oikeen muuta tapahtunukkaan. Sitten alko bändi soittaa, eikä mitään tavallista torvisoittoa, ne vetäs Jacon Thrillerin, vain yhden biisin mainitakseni. Ja sitten ne keräs kaverit ja kamat ja lähti vetään. Tähän ne kuitenki sai kulumaa

JA VIHDOIN LONTOO

Kuva
Aamutoimet oli tasan vessakäynti ja hammaspesu ja sitten VIIMEISEN kerran ne 60 rappua alas sen repun kanssa. Taxi oli tilattu seiskaks siihen eteen ja mä, kun tapana on olla ajoissa, olin jo varttia vailla ulkona. Siihen sitten tuli hetimiten taxi ja alko tempomaan rinkka autoon ja minä villinä siinä ympärillä, että mitä-mitä, mä oon varannu jo toisen taxin. Ei auttanu, reppu oli jo autossa ja ajattelin että hemmetti mun repun kanssa et sitten aja minnekään ilman mua. Ja olihan mulla ase mukana Se ase on tossa keskellä. Siispä, ei muuta kun mukaan ja matkaan. Eihän sitä asetta sitten kuitenkaan tarvittu kun kuski oli ihan mukava ajoi mut suoraan rautatieasemalle ja anto vielä alennustakin matkasta. Alku vaan oli tälläkin reissulla pikkasen vauhdikas. No muuten matka taittui sitten rauhallisesti ja junassakin ilmastointi toimi tälläkertaa. Lontoossa meni sitten pikkasen hakemiseks sen metron kanssa, mutta sekin järjestyi ilman kummempia sössimisiä. Hostellin löytyminen tosin teetti jon

BRISTOL OSA 2.

Kuva
Aamutoimet poikkesi pitkästä aikaa sillä, että piti ite hoitaa aamiainen. Oli sitten kolmioleipää, jogee ja kahvia. No lähti niillä aamunälkä. Ja sitten mars matkaan. Otin sitten toisen reitin sillä veneellä heti kärkeen aamulla, niin ei ehtiny tulla niin kuumaa ja jengiä ei ollu paljon liikenteessä. On tää vekkuli kaupunki. Ja vielä ajelin toisen kerran sillä bussilla, kun kerran tiketti on kahdelle päivälle niin käytettävä se on. Toi joenuoma oli aivan yhtä kuiva tänäänkin, ei se taida tullakaan takas se vesi.... Iltapäivällä alkoi kuumuus olemaan jo niin tukalaa että piti keksiä jotain "viilentävää" nähtävää, ja siinä se tuli, AQUARIUM. Siis sinne, ja viileetä oli. Haukkasin vielä torikojusta dumblingeja lounaaks ennen lähtöä. Ehdin syödä ne ennen kuvaamista..... Jänniä otuksia oli muutama... Ja sitten oli myös näitä. Jotain ihmeen valoshowta kun toisessa pytyssä oli punasta valoa, kuten kuvassa näkyy, ja toinen pytty oli sitten sinistä valoo. Olisko sitten ollu kyseessä m

JA SITTEN BRISTOL

Kuva
Aamutoimet ja aamiainen ja sitten olin tilannut taksin kyytimään mut juna-asemalle, en siis hitoilla meinannu kiivetä puolikuntoisena, painava reppu selässä, siihen sairaaseen ylämäkeen. Ei ollu kyllä kallista kyytiä, makso tasan 3.50£, meillähän ei edes lähtömaksu ole noin pieni. Siitä sitten, ilman vaihtoja, suoraan Bristoliin.  Ja maisemista sen verran.....  Oli pikkasen päässy just toi vesi pakenemaan, mutta tulee se sitten taas takas. Jännää, miten tossakin on taloa rivissä ja noita oli melkeen niinku silmänkantamattomiin. Kolmetuntinen vierähti ilusasti täpötäydessä vaunussa, missä ihmiset jopa seisoivat käytävällä, ja että kaikki olisi todellakin täydellistä niin vaunun ilmastointi ei pelannut, siitä kyllä konnari kuulutti. Että siinä tuli sitten vedettyä kolmen tunnin saunasessio. Selvisin, kun olen Suomalainen! Liput vielä sinne seuraavaan kaupunkiin ja loikka bussiin ja oikeestaan ihan suorilla hostellille, joka löytyi jotakuinkin heti. Tälläkertaa on kolmenhengen naistenhuon

THE LOST GARDENS OF HELIGAN

Kuva
...Yöunet meni reisille kun vetäisin eilen kuumehouruissa parin tunnin päikkärit, eikä tilannetta helpottanut yön kuumuus. Vielä kahdelta oli vessakäynti mutta sitten meni simmu kii. No aamutoimet tuli hoideltua kuten ennenkin ja aamiaisella tilasin vaan jotain, kun tosiaan osasin odottaa, makuaisti ei ollut palannut, siispä tätä.... Sitten olikin pieni "hiljainen hetki" kaikkien sumutteiden ja kapseleitten kanssa ja kun olo oli helpottunut niin lompsista lomps, mars matkaan kohti "salaista puutarhaa". Bussille ylämäkeen, jumatsuikka näitä mäkikaupunkeja, ja kohtahan se bussi tuleekin, vaan 10 minuutin odotus.... 20 minuuttia ja ei bussia.....40 minuuttia ja ei bussia..... pit välillä hyökätä tien toiselle puolelle kysymään yhdestä bussista, että oonko mä jotenkin tyriny taas ja ihan jossain muualla missä pitäis, en ollu, ihan oikeessa paikassa olin. Vielä 50 minuuttia ja se SAAMARIN BUSSI ei vaan tullu! No luojan kiitos siihen alko tulla muitakin, joten toivoa oli.