THE LOST GARDENS OF HELIGAN
...Yöunet meni reisille kun vetäisin eilen kuumehouruissa parin tunnin päikkärit, eikä tilannetta helpottanut yön kuumuus. Vielä kahdelta oli vessakäynti mutta sitten meni simmu kii.
Ja noita tollasia riitti ja erilaisia "piilotettuja" juttuja oli, joita sitten ite sai hoksailla, jokapaika täynnä. Luulen että en varmaan edes kaikkea hokannu. Tää paikka vaatii ainakin ja vähintään kaksi kokonaista päivää aikaa, että saa kokonaiskuvan. Nyt siis tuli vaan raapastua pintaa, 4 tuntia sairaita ylämäkiä ja aivan samanlaisia alamäkiä. Onnen kantaminen että mulla oli nyt ne mun MAAILMAN PARHAAT KEENIT!
Ja sitten taivas repesi ja tämä tapahtui dramaattisesti ääni-ja valo showlla. Kumisi jylhästi, olin sanaton vaan en pelkuri, kuten normisti olisin ollut.
No aamutoimet tuli hoideltua kuten ennenkin ja aamiaisella tilasin vaan jotain, kun tosiaan osasin odottaa, makuaisti ei ollut palannut, siispä tätä....
Sitten olikin pieni "hiljainen hetki" kaikkien sumutteiden ja kapseleitten kanssa ja kun olo oli helpottunut niin lompsista lomps, mars matkaan kohti "salaista puutarhaa".
Bussille ylämäkeen, jumatsuikka näitä mäkikaupunkeja, ja kohtahan se bussi tuleekin, vaan 10 minuutin odotus.... 20 minuuttia ja ei bussia.....40 minuuttia ja ei bussia..... pit välillä hyökätä tien toiselle puolelle kysymään yhdestä bussista, että oonko mä jotenkin tyriny taas ja ihan jossain muualla missä pitäis, en ollu, ihan oikeessa paikassa olin. Vielä 50 minuuttia ja se SAAMARIN BUSSI ei vaan tullu! No luojan kiitos siihen alko tulla muitakin, joten toivoa oli.... ja sitten bussi tuli, tunnin odotus palkittiin!!!
Hemmetin räkänokka ja toikkari, pidän pikkasen enemmin huolta siitä että pysyt aikataulussa, haukuin sen kuskin....tai sitten en.....mut en ollu ilonenkaan.
Vaan kyllä kannatti odotella.
Aivan sairaan-upean-mahtava paikka, tää on taas niitä juttuja että sanat ei riitä ja kuvat ei kerro, pitää kokea itse!
Ja pitihän siellä osallistua kaikkeen. Jätin itselleni, kelles muulle, hyvän matkan ja onnen toivotuksen, kuinkas muuten, ja sinne ripustettiin narulle ja sit niistä tulee joku taidejuttu lopuks...?? No mukana ollaan.
Ja vielä piti laittaa "selfie" tohon halkopinoon muitten seuraks. Tossa ylärivissä keskellä. Ihan on näkönen, ei voi erehtyä.
Tää on ollu matka missä paljon on niin SUURTA. En ole järin pieni minäkään ja tuo lehti ei ollu mitenkään suurimmasta päästä....
....ja tossa on YKSI rodor......rhoro....rodhore..... ALPPIRUUSU! Noi on aikuisia ihmisiä siinä alla! AI, SUURTA VAI!?! Sairasta sanon minä.
Vielä tähän lopuks tammi, ei mahtunu latvus kuvaan. Ihmisten koko tossa alla kertoo puun koon. Näitä tälläsia jötkyjä tää paikka oli täynnä ja miksei olis, kun tätä on alettu duunaamaan jo 1200-luvulla, onhan siinä ollu aikaa kasvaa.
Sisällä on rauhaa.....
Hei, mä en tyriny tänään ollenkaan!!
Huomenna taas uusi päivä, uudet kujeet ja UUSI kaupunki. Ehkä myös tyrintää, aivan varmasti tulee olemaan.....
Kommentit
Lähetä kommentti