JA TAAS MENNÄÄN, osa1.

Taisi ne Pariisin viimeiset päivät näköjään jäädä bittiavaruuteen,joten jää sitten jokaisen oman mielikuvituksen varaan miten se matka ja tarina päätyi.  

Nyt on kuitenkin uudet metkut mielessä ja taas mennään, joten mukaan ja matkaan.

Tästähän tämä kaikki sitten alkoi 

Ja kyllä, kohti kuumaa mennään

Nokka kohti Espanjaa ja Torreviejaa! Tiedossa lämmintä ja lököä, ei tarvii kotisilla palella ja pidellä sadetta. Ja ei muutaku aivot narikkaan, onhan nyt loma, ja sehän alkulähtöisesti tarkottaa että pakkaaminen aloitetaan viimetingassa. Ok, kolmet mustat legginsit, 2 hihatonta paitaa, kolmet sukat…….Mitä wit…kuka nää saamarin kamat on laittanu mun laukkuun?!  Nyt ei oo kenelläkään kivaa, itkettää….siis itkettää perillä kun avaan laukkua. Ne aivot, se narikka!

No aamulla kun lähdin, maisema kylpi roikkuvassa sateessa, lämpöä oli 12 astetta ja vilutti. 

Laivalla siis ensin Tukholmaan ja siitä bussilla Arlandaan. Ja kuten minä pähkinänkuoressa, aikaa oli ruhtinaalliset neljä tuntia ennen koneen lähtöä Helsinkiin. Aika meni kuitenkin ihan huomaamatta ja kolmen vartin lento oli hyvää harjotusta.

Hesaan tullessa huomasin boarding passista, jonka jo sain Arlandassa, että jatkolento lähteekin samalta portilta mihin tultiin, jee! Ei tarvinnu hakea porttia, se oli siinä!

Ruokaa piti kuitenkin saada, en ollu sitten syöny mitään sitten aamiaisen laivalla, joten alko olla jo pikkasen nälkä ja kellokin oli jo seitsemän illalla. Aikaahan oli reippaat kaks tuntia, joten syömään. 

Ei aivan hotsittanu fine dining joten ajattelin ottaa vaan nugetteja ja mozarellatikkuja. Saihan siinä jonottaa ja odottaa sitä ruokaa, mutta aikaahan oli. Siis PITI olla……

Aikaa koneen lähtöön parikymmentä minuuttia ja ajattelin mennä portille. Vaan…missä on kaikki ihmiset, enhän mä varmaan itekseni lennä, kai tähän on muitakin tulijoita….. Kesti hetken enneku löysin lähtevien lentojen taulun, prrrrkele lähtöportti muuttunu!

 Nyt on kiire! Laukalla terminaalin toiseen päähän ja hilkulla oli ettei menny leggarit pesuun. No ehdin mä, eikä niitten tarvinnu ees kuuluttaa. 

 Lento itsessään oli rauhallista menoa, mikä sopi minulle paremmin kun hyvin. Lähdössä vielä oli mahdollisuus tarkistaa, että kuski oli paikalla ja sielun ja ruumiin voimissa. Oli se.

Perillä iski todellisuus päin naamaa. Hitto miten epämiellyttävää tuo moottoreista tuleva kuumuus, aivan ällöä. Siis se ei ollu mitään moottorin kuumaa, se vaan jatku ja jatku…… Okei, okei, tää on siis tätä ja tää on lomaa, totu tähän! 

Harry, vuokranantaja, oli vastassa ja vei asunnolle. Ei siinä keskellä yötä saanu mitään käsitystä paikasta ja maisemista, mutta juttu luisti muuten. Koska minäkin olisin sanattomaksi jäänyt?!

Asunto oli aivan ihana, just sellanen kun kuvissa, siis ei mitään photoshopattua soopaa. 

Kahvit ja maidot olikin sitten kotonta mukana, joten ei stressiä aamukahvin kanssa. Pieni marketti tosin löytyi ihan muutaman kymmenen metrin päästä. Samoin siinä samassa rakennuksessa oli kaks ravintolaa ja yks juottola. Mitä sitä ihminen muuta.

Kotiportilta on tälläset näkymät

Siellä se taustalla siintää kaupunki ja roosa suolajärvi. Saa ja pitääkin käyttää pikkasen mielikuvitusta.

Hengenvetoa ja lämmöstä nauttimista kesti sika tarkkaan pari päivää ja sitten tuntu, että nyt vissiin piisaa. Mitämitämitä, tätähän kyllä riittää kolme viikkoa......ei ehkä jaksa, vaikka pakko on, mihin sitä menis?! Pelkkä ajatteleminen tuottaa hien pintaan ja ulos joka huokosesta! Ai niin, ne aivot on vieläkin siellä narikassa, joten tyydyn ajattelemaan, että piina olis vieläkin pahempi jos ne olis mukana...... Ja ne jonkun urvelon pakkaamat leggarit ja SUKAT. Hmmmmm.....siis itkettää.....

Jo toisena päivänä otin sitten fillarin kauniiseen jalkoväliin ja retkelle. Siis näin olin ajatellu. Fillari tosiaan oli sitten talon puolesta, mikä oli huisin kiva ylläri. Toki renkaissa ei just ollu ilmaa, mutta olihan pumppu. Minähän duunaan ilmat, ei tässä mitään imbessillejä olla. Luulin..... ja sitten pumpattiin.....ja pumpattiin.....ja pu.... Voin kertoa että luulin pumppaavani suihkussa. Sitä hien määrää mikä ryöppysi ja tosiaan, mitään ei tapahtunut....ei ilman pisaraakaan renkaaseen.....itkettäää.....Okei, okei, iisi nyt, tää fiksataan.....jotenki, mut fiksataan kuitenki....huomenna.

Samalla kun tutustuin kämppiksiin, jotka oli silleen hiiren kokosia. Täällä ei oo hiiriä ku nää niinku on syöny ne sukupuuttoon ja hoitaa nyt niinku niitten duunit, siis hiirien. No tää yks veijari koki myrkytyksen oireet ja ......vex, pois..... Ja yks joka oli just alottelemassa tiskaamista, vex pois.... Ja yks joka muuten vaan heitti lenkkiä olkkarissa, vex pois....

Ajattelin, et jos tää ei kuiteskaa on niinku ongelma, ni kysäsen "huolenpito-ohjeita" ja samalla vikisin siitä pumppaamisesta...... Ja katos, huoltomies-Harry karautti paikalle uusien myrkkyjen kanssa ja samalla veivas "Hi-Fi-pumpulla" ilmat kummeihin. Kattokohan se jotenki ku imbessilliä....?

Ja sitten fillariseikkailuihin.........