MO I RANA
Jo eilen illalla päätin, että aamulla nukun sitten tosi kauan! Ja kyllä en nukkunu......siis tosikauan puol kuuteen.....hemmetti! No, totuuden nimissä pitää tarkkailla asiaa ja todeta että riippukeinussa ei kovin mukavammin olis nukkunu. Se sänky oli aivan sairaan pehmeä kun on kovan päällä tottunu makaamaan, siis puhutaan patjasta.....
Siitä sitten kahvin laittoon ja faceen, kun se Wi-Fi kerranki kuulu kauppaan. Kyllä ei sielläkään mitään järkevää tapahdu, eipä niin.
No siinä sitten taas ujona heittäydyin läpälle yhden miehen kanssa, joka myös tuli kahvinkeitolle. Oli muuten tyyppi ostanu itelleen just lentokoneen ja oli sitä hakemassa. Siis ei kait se mikään A380 just ollu, vaikka mistä minä tiän kun en kysyny merkkiä. Sillä se sano hurauttavansa kolmessa vartissa Osloon. Saamari, jotku osaa tään matkailunkin, mulla kun meni päivä samaan matkaan.
No ukko teki siinä lentosuunitelmaa, tai oli se kuulemma sen jo edellisenä päivänä ilmottanu....jonnekki...mutta laskeskeli vielä aikoja ja sen sellasta ja lähti siitä siitä sitten vetämään koneen vieterin tiukalle, ja "take off". Minä starttasin samalla pedon ja käänsin nokan kohti pohjoista, taikka sinnehän se on kokoajan osottanukki....mut kuitenki....
Ja hanaa veikka! Ja sitähän tuli sitten rykästyä kunnon rupeama tälle päivälle. Ihanko olis kaasu hirttäny kiinni ja jarrut epäkunnossa. Sille vaan me likat rullattiin menemään. Ihan oli samat juonet liikenteessä, mitä aiempinakin päivinä, paskat (melkeen) housussa ja tuskanhiki pinnassa ja kädet kramppaa, vaan jumalattoman kivaa!!
Meillä on ollu mukavia juttutuokioita, joissa on aina, ihmekyllä, löytynyt yhteinen sävel.....niin ja sävelestä puheenollen, oli meillä muutama 10 kilsaa karaokea...oujee....
Sydämen kyllyydestä suu laulaa (ja ämmä kailottaa). Piti lopettaa, hittovie, kesken hyvien bileiden, kun piti ajaa auringonpaisteesta pimeään tunneliin ja silmät jäi sinne suuaukolle....hetki mentiin vähän niinku käsikopelolla, mutta sitten taas simmu tottu. Siinä mentiin sitten sellaset reippaat 8 kilsaa mäyränä.
Ainut kuva minkä sain, melkeen vaan lennossa.....ei todellakaan A 380..... vaan PETO!
Oha se nätti....oha se....
Viimiset 100 kilsaa meni apinan raivolla, kun verensokerit taatusti putos miinuksille. Ei sitä oikeen ollu miettiny sitä syömistä. Vetäisin vauhdissa huoltsikalla jätskin, makasin kun juoppo siinä edustalla penkillä ja matka jatkui. Tänään on eksymisiltä vältytty, navi oli oikein yhteistyöhaluinen. Joten camping löyty eksymättä kertaakaan.
Leiri vaan pystyyn ja murua rinnan alle ja kyllä on täti hyvinkin valmis petipuuhiin.
Just nyt tuntuu tälle.......huomaathan kuitenkin naisellisen elementin kuvassa.....
Huomenna tuntuu varmaan paremmalta......joo.....
Päivän kilsat 500 tasan!
ZZZzzzzz
Kommentit
Lähetä kommentti