HUH HEI, JA PERILLÄ

Reissussa rähjääntyneet "kaksoset" vihdoin ja viimein perillä. Lentokoneesta kiitolaukkaa bussille, mihin hypättiin lähes vauhdissa kyytiin ja nokka kohti keskustaa. Tunnin bussimatkan jälkeen arvottiin muutamaan kertaan että mihin suuntiin lähdetään ja tuurilla osuttiin oikeaan.

Siinä ei sitten nokka paljoa tuhissut ku tädit oli untenmailla.

On tää elämä kyllä.....en tiä mitä sanois.... Aamulla alko torvet soimaan kadulla kuuden pintaan ja ovet paukkui meijän kerroksessa ihan taukoamatta. Ei tarvii ottaa herätyskelloa matkaan, että tiedoksi vaan.

Aamiaisen jälkeen laukku olalle ja reippaana raitille, ja kohti Vatikaania. Oli se valtiosta toiseen siirtyminen tavallisen vaivatonta vaikka yli seitsemän metrinen muuri ympäröi tuota valtiota.

Ja sitä näkemisen paljoutta!! Ei siitä tullut loppua millään, aina oli kulman takana uutta ja vieläkin ihmeellisempää. Noita kattoja kun luulis mestarimaalauksiksi, vaan pikkasen väärin. Ettei koko homma menis liian "helpoksi" niin, juu nähkääs, ne oli tehty pienen pienistä mosaiikkipaloista. Ihan sairasta puurtamista se on aikoinaan ollu, mutta on lopputulos komia.

Paaville ei päästy kahville, mutta tiirattiin jos sitä edes ikkunassa näkis vilahtavan ja aivan..... ei näkyny.

Vatikaania veivattiin opastetulla kiertokäynnillä reippaat 4 tuntia, ja voin sanoa että kyllä tiesi kävelleensä!

Vaan eipä se siihen loppunut, se kävely. Meillähän oli sitten vielä iltakävely kaupungilla. Tässä välissä alko miettimään, että mihin tässä ollaan menty tuppautumaan. No, ei muutaku tulta päin! 

Aloteltiin sitten sitä rundia aivan vanhimmasta kaupunginosasta, tollaset reilu pari tuhatta vuotta oli ikää.

Siitä sitte erilaisten kiemuroitten ja kurvailuiden kautta toivomuslähteelle.......toivoin kyllä....

Ja ihan lopuksi päästiin ihailemaan Phanteonin temppeliä, mikä oli yksinkertaisuudessaan todella upea päätös tähän 7tunnin mittaisen kävelypäivään.

Selkä sökönä, jalat tunnottomina ja pää täynnä vuosilukuja ja tarinoita on melkosen helppo kallistaa päätä tyynylle ja luulenpa tajuttomuuden ottavan syliinsä kummallisen nopeasti. No, huomenna saa nukkua kun on "vapaapäivä".