Peking, tätä on odotettu

PEKING 16. - 24. 7. 2013

Ja sitten Pekingiin.

Matkahan meni sitten oikein ilusasti. Kesto kun siis oli vain se vajaat 5 tuntia. Tällä kertaa oltiin sitten tosi reippaita ja ihan heti ja ite löydettiin oikea metrolinja ja ihan oikea asema. Ja siinä jo taputeltiin itteämme olalle kun oltiin niin kovin reippaita......no oikeesti me oltiin reippaita, mutta....

HUONEESTA SISÄLLÄ

HUONEESTA NÄKYMÄT

Joo edelliset asukkaat ei olleet lähteneet ulos huoneesta, tai siis olivat lähteneet, mutta kamat olivat huoneessa. Olivat vain sanoneet respalle että tulevat tunnin kuluttua takaisin, vaan eivät sitten koko päivänä näyttäytyneet. No päästiin me lopulta parin tunnin odottelun jälkeen huoneeseen. Sehän siis piti siivota ja ne toisten kamat piti siirtää sieltä ulos. Me otettiin homma ihan chillailun kannalta ja alettiin nauttimaan lounasta. Eihän me siinä mitään sen kummallisempaa kunhan vaan tutustuttiin nurkkiin. Meijän hostelli oli sellasessa kaupungin osassa missä oli niitä vanhoja hutongeja. Koitettiin kerran mennä yhteen sisälle mutta ei koskaan päästy sinne sisäpihalle asti kun tuli umpikuja. Olis ollu kovinkin kiva nähdä sellanen sisäpiha, vaan siis ei nähty.  


Sitten mentiin kiellettyyn kaupunkiin ja taas tuli sotkua. Luettiin ja luotettiin opaskirjoihin ja metsään meni. Niissä kun sanottiin että menkää pohjoisesta portista niin säästytte suurimmilta jonoilta. Niinpä vois luulla. Me siis mentiin pohjoiselle portille. Koko matka meni vastavirtaan ja sitä virtaa oli melkosen sakeasti. Joku siinä matkalla huuteli että ei sieltä pääse sisään, mutta me mentiin vaan. Vihdoin kun päästiin perille niin .... joo ei sieltä tosiaan päässyt sisään. Ovat sitten muuttaneet käytäntöä sitten niitten opaskirjojen kirjottamisen. Siinä sitten tuhistiin, jumalattoman kuuma, jumalattomasti ihmisiä, jumalaton hälinä..... No eipä siitä sitten muuta kun takas ja hakemaan metroa, minne oli mahoton matka. No selvittiin me siitä kuitenkin ihan hengissä, just ja just. 


Mentiin sitten seuraavan päivänä heti aamusta sinne eteläiselle portille ja oltiin ekojen joukossa sisällä. Pyöriteltiin hetki tunnelmaa ja päätettii ottaa sellaset elektroniset oppaat, saa sitten ihan kunnolla irti kaikki ja ymmärtää jotain kun oppaat sattu olemaan vielä omalla äidinkielellä.

Joo ja taas meni reisille..... ne pirulaiset toimi neljä pistettä ja sitten me mentiin kaffelle ja kun sieltä lähdettiin niin eipä opas enää sanonu mitään. Otti vissiin nokkiinsa kun sitä kaffetta ei sille tarjottu....

Eipä mitään, kun ei kerta toimi niin ei toimi. Jossain puolessa välissä oli sellanen huoltopiste mihin mentiin tekemän valitus. Mitä se autto? Joo ei siis mitään. Mun laite toimi tasan yhden pisteen verran, eli just siellä kun se laitettiin toimimaan ja sitte se meni mykäks taas. Toven laite toimi muutaman pisteen enemmin enneku se mykisty. Oli se todella masentavaa kulkea siellä eikä ollenkaan ymmärtäny mitä kaikki meinas. Olihan siellä englanniksi joissain paikoissa selostuksia, mutta ei niitä kaikkia voinu eikä jaksanu alkaa tavaamaan. Seitsemän tuntia jaksettiin siellä pyöritellä ja sitten alko tulla väsy. Jäi meiltä vielä tavallisen paljon näkemmättä, mutta ei sitä vaan jaksanut enää ja ihmisiäkin alko olla ihan jumalattomasti jokapuolella. Tuli vielä pikkanen hässäkkä kun olin sitten päättänyt että rahat palutetaan, kun kerran ei mitään hyötyä ollut koko oppasta. Ei ne mitään olis antanu rahaa takas, mutta sillon palo multa pinna ja piti pamauttaa nyrkillä pöytään ja kovaan ääneen ilmoittaa että rahat tänne ja vikkelään. Kyllä ne sitten lopulta kaiveli kuvettaan ja sain ne rahat takas. Ei siinä kyseessä ollu suuret summat n. 5-6€, periaattesta ennemminkin. Oli se kielltty kaupunki aivan huikea kokemus. vaikka en oikein usko että esineet olisivat alkuperäisiä vaan oli ne korvattu feikeillä. Niin likasia ja huonokuntoisissa vitriineissä ne oli ettei kukaan antais olla.

Muurille otettiin sitten opastettu retki. Opatus oli kiinan englanniksi, joten aika ajoin oli hieman epäselvää että mitä puhuttiin, mutta kyllä siitäkin selvittiin. Ensin mentiin puoltoista tuntia bussilla paikkaan mistä päästiin muurille ja sitten alko se hauska...... Siinä oli siis kasi vaihtoehtoa, joko kävelet 600 metriä pystysuoraa seinää missä oli toki rappuset ja askelmat oli siinä 30-40 cm korkeat. Toinen vaihtoehto oli ottaa sellainen hiihtohissi. No arvata saattaa mihinkä vaihtoehton päädyttiin. Eihän tuo nyt mitään ole, vähän hiihtohissillä matkustaa....niinhän sitä luulis.....Tällänen korkeanpaikan kammonen kun

 

istahti tuoliin niin ei osannu edes kuvitella mitä sitten tulee tapahtumaan. Juu nähkääs siinä mentiin sitten sellasiin korkeuksiin että ei mitään määrää. Hissi heilahteli kovastikkin puitten latvojen yläpuolella ja vielä ylitettiin jumalaton sola.....kamera kuvas mutta silmät oli kiinni ja tuskin hengittää pystyi. Mutta oli se ehdottomasti sen

väärtti. Oli se aikamoinen tunne kun seisoi siellä ylhäällä ja meillä oli ilma vielä sellanen pikkasen usvainen ja pilvinen, joten maisemat oli kerrassaan upeat. Jaksettiin siinä ihailla reilu tunti maisemia ja sitten alastulo. No se ylösmeo jo oli niin huisi juttu niin mietitytti että mites se alastulo....Se oli nimittäin kelkkarata. Kateltiin siinä aikamme että miten ne muut homman hoitaa ja sitten vaan jonoon ja ei muutakun kelkka alle ja ränniin. Aluksi se hieman hirvitti mutta sitten siihen hommaan pääsi sisälle ja loppumatkaa anto jo tulla vauhdilla. 1580m pelkkää alastuloa ja kurvailua metallisessa rännissä, huisia!

Maolle piti vielä käydä sanomassa käsipäivää, mutta aivan sairas ihmismäärä ei houkutellut jonottamaan, joten se sitten jäi väliin. Taivaallisen rauhan aukiolla sitä kuitenkin pyöriteltiin hetki kunnes lähdettiin Silkkimarkkinoille.

Sepä sitten olikin huima paikka. Siellä oli vähintään 6 kerrosta kaikkea maan ja taivaan väliltä oleva krääsää. Sieltä sitä löyty jos jonkinlaista tuomista kotiin, tosin vain itselle.... mm. silmälasit ja jakku ja kengät ja sen sellasta pientä tilpehööriä. Siellä sitä käytiin vielä toistamiseen ostelemassa loput mitkä oli jääneet mieltä kaivertamaan. Lopuksi vielä otettiin jalkahieronnat.

Ankkaa koitettiin mennä syömään mutta meille annettiin niin jumalattoman virheellistä osotetta ja se sitten oli sellanen tuhannen tähden mesta ja me siellä lenkkareissa ja varvastossuissa ja samat vaatteet päällä dallattu koko päivä, joten menemättä jäi. Vielä piti olla sellanen hurjan edulline paikka, mutta annokset oli ihan tähtitieteellisissä hinnoissa. Harmittamaan jäi, mutta se on nyt taakse jäänyttä, joten ehkä joskus ......

Viimisenä aamuna olikin sitten aikanen herätys, jo neljältä, kun juna lähti kahdeksalta ja asemalla piti olla tuntia ennen ja metromatkaan oli laskettu n. tunti. Siinä me sitten funtsittiin että mitäs jos otetaan taksi ja otettiin kans. meillä oli rinkat ja ruokakassi ja vetolaukku, siis ihan sairaasti kamaa ja raskasta ja väsynyt ja tungosta.......siis otettiin se taksi. No maksohan se lysti sitten 60yan:ia kun metro olis maksanut 4yan:ia, mutta säästyttiin me siltä raahamiselta ja päästiin ovelta ovelle. Reilu tunti meille jäi aikaa odotella asemalla enneku meitä alettiin päästämään junaan.

 

 

No siinäkin sitten piti sattua......Se hytti missä meijän piti matkustaa oli lukossa ja varattu. Nii että mitäs sitten..... No asia ratkes sitten pienen neuvottelun jälkeen ja kamat vietiin pois siitä hytistä ja me päästiin muuttamaan sisään. Se oli vahingossa otettu henkilökunnan käyttöön. Meille jäi sitten vahingossa termari kaappiin, josta oli ihan korvaamatonta hyötyä matkan ajan.