VIHDOIN ETEENPÄIN

Ja mitä olisi matkailu ilman vauhtia ja vaarallisia tilanteita?! Ja tänä aamuna niitä riitti. Onkin taas ollut muutama päivä tyyntä myrskyn edellä.

Yö meni taas rykiessä, kun oli vaan takaraivossa että mitäs jos ei kello soitakkaan. Niinku se olis joskus jättänyt soittamatta?! No soittoihin se vihdoin 05.15 ja siitä sitten aamutoimiin. Puolen jälkeen olin sitten jo varusteissa ja hostellin ovi painui kiinni viimeisen kerran, vihdoinkin.

Lompsin läpi juuri heräilevän kaupungin bussipysäkille. Meikän tuntien olin hyvissä ajoin liikkeellä ja pysäkillä puoli tuntia enne bussin lähtöä, no eipä tarvinnu stressata.

06.36 piti bussin olla siinä, siis huom! PITI! Olinkin jo eilen varmistanut että kun maanantai oli kansallinen vapaapäivä niin sitten tiistai on jo normaali arkipäivä, kyllä, kyllä, näin on, sanottiin.

Kello oli sitten jo varttia vailla 7 ja bussia ei vaan näkyny missään, mitä wittua!

Siihen sitten tuli joku hemmo pikkutakissa ja radiopuhelimen kanssa ja sano että, joo, kyllä tänään on vielä pyhä ja bussi ei siis tule.

Voi saakelinpaskat! Mulla oli siis pieni paniikki ehtiä satamaan. Ja ei muuta ku taksin hakuun. Luojankiitos yksi taksi oli siinä ihan vastapäätä, ja minä reuhdoin siihen ja sanoin että sairasti kaasua patu, nyt on kiirus satamaan! Ja patuhan painoi tallan pohjaan ja matka taittui.

Satamassa heittämällä sisään terminaaliin ja cheking laivaan. Rinkka piti jättää, kun lentokentillä, matkatavaroihin ja sitten vielä passia kehiin, kun eivät hiffanneet nimestä mitään.

Horry, Horry , hoki ukko walkitalkkinsa kanssa vieressä. Milläs ite oot nopeempi kun ei bookkari ole nopee.

No tulihan ne asiakirjat hoidettua ja meikkä sitä jo kuuluisaksi tullutta "kiitolaukkaa" rännin ja laivaan.

Viimisenä laivaan ja takana tempaistiin lankongi veks ja ovet kiinni. Sitten tuli skagis. Hitto tässä on odotettu kaks ylimääräistä päivää että pääsee jatkamaan matkaa ja nyt oli hilkulla, siis tosi hilkulla, että olis pitäny vielä jäädä. 

Rauhottelin siinä kannella hetken ja katselin vielä viimeisen kerran Belfastia.

Sitten olikin vuorossa aamiainen. Leuhkat eväät, vai mitä.

Matka on vasta alussa tänään, joten toivon totisesti että tää sählääminen oli sitten tässä tältä päivältä. Vaan käteen meni sekin toivomus. Laivasta jostain bussiin, joo ja kaikki hyvin. Bussista junaan ja kun piti mennä asemalle sisään vedettiin portit kiinni ja sanottiin että menkää toiselle portille. Ei hätää, aikaa oli siis 10 minuuttia mennä siihen junaan. No me muutamat sinne toiselle potille ja jumaliste, se portti on  LUKOSSA! Ja siis miten me mennään sinne junaan kun ei oo edes mitään matalaa aitaa mistä mennä yli. Kyllä sieltä lopulta vaelteli joku tyyppi naureskellen avaamaan. Siinä vaiheessa oli enää pari minuuttia aikaa. No siis riittihän se aika, mutta hilkulle meni taas.

Mulla oli uus tuttavuus, Irene, matkassa joten se hoiti guidaamisen ja hommasta selvittiin kunnialla ja päästiin Glaskowihn ja siellä meidän tiet sitten erosi. Siitä eteenpäin olinkin sitten omillani.

Aika hulppeat puitteet asemalla ja tossa se Irenkin sattu kuvaan valkoisessa paidassaan.

Loppumatka meni kommelluksitta, niin melkein. Pikkasen piti, tavan vuoksi, kulkea harhapoluille ennenku oikea hostelli löyty ja päätin sitten ottaa yhden lisäyön heti kärkeen. 

Sitten suoraan sapuskalle, se aamiainen kun oli ainut mahantäyte koko päivälle niin nyt oli aika nälkä ja kellokin oli jo kuusi illalla.

Menu oli sitten sitä haggista ja ihan SAIRAAN hyvää!

Ruoan päälle ajattelin katella vähän paikkoja ja sattumalta törmäsin kävelyryhmään joka oli just lähdössä "rikos ja rangaistus" kierrokselle ja minä mukaan, heti.

Opas oli ihan järjettömän-sairaan-mielettömän hyvä ja puolitoistatuntinen kävellessä vierähti kuin viisiminuuttinen.

Tässä vain yhtä mainitakseni. Eli toisin sanoen unohdin taas kameran käytön, niin teki muuten kaikki muutkin porukasta, kun tarinat tempaisivat mukaan. Siis kierros päättyi tähän..... =)

Tää kaupunki on täydellisen parasta mitä tällä matkalla olen kokenut tai nähnyt, aivan jumalaista!

Pitää miettiä vakavasti tänne uudelleen tuloa. 

Ja mitenkä se muuten päivä päättyisi kuin paraatiin, tietysti. Tää paraateissa maleksiminen on näköjään tullu mulle tavaksi.

Huomiseksi on luvassa TODELLISTA SEIKKAILUA, mutta siitä sitten huomenna lisää. Jahka kaikki menee nappiin......