Vihdoin Dublin

Koko yö meni sitten säpsähtelemiseen, eli unta puolituntia ja sitten hereillä ja unta ja hereillä..... Toivoin että olisin ollut tosi väsynyt ja nukkunut koneessa. Mitä sitä toivomaan päivänselvää asiaa, minähän en voi koneessa nukkua, menee kaikki aika siihen "tärisemiseen".

Olin sitten jo ajoissa kentällä, reilut kolme tuntia ennen koneen lähtöä ja jumat mikä slaagi kun pääsin terminaaliin sisälle!

5 terminaalissa oli hulinat huipussaan. Puolet hallista, joka on ihan sairaan suuri, kiemurteli jono kun jengi jonotti turvatarkastukseen! Mitä hemmettiä, hiki alko valumaan ja paniikki paukutti takaraivolla. Tästä ei selvitä edes kolmessa tunnissa.......!! Siihen sitten vaan jonon jatkoksi ja ajattelin että yrittänyttä  ei laiteta, meni syteen tai saveen niin tässä seison ja ehdin jos ehdin.

Aivan sairasta, siinä oli varmaan ainakin tuhat henkeä ja lisää lappo tulemaan, ja hemmetti, vips vaan, varttia myöhemmin oli meikän vuoro pistää kamat laatikkoon ja kävellä portista. IHAN SAIRASTA!!

Pitää ruotsalaisille nostaa pipoa tässä asiassa, täällä homma skulas ja mallikkaasti!

Lento oli sitten asia erikseen.....

Ensin oltiin myöhässä puoli tuntia ja sitten se kapteeni, Huuhka nimeltään siis finski, paino pedaalit pohjaan että saatiin aika kurottua umpeen. Oli se jossain kohtaa Roc'n Rollia ja piti vetää vyöt sairaan kireelle että pysy tuolissa, mut sitä rynkkää kesti vaan 10-15 minuuttia ja taas oli tahti tasaista.

HYVÄ HUUHKA!

Irlanti on tosiaan vihreä saari, kuten kerrotaan. Tää on ihan järjettömän vihree, mitä sitä nyt bussin ikkunasta, sateen keskeltä tutkailin ja kaupunkiin kun päästiin niin arska jo lämmitti ja kuivas sateen jälkiä.

Hotellikin löytyi ihan vaan pienen hakemisen jälkeen, ei tarvinnu eksy kovin pahasti eikä montaa kertaa.

Siisti paikka vaikkakin aikansa elänyt. Aivan Temple Barin sydämessä. Pubia on vieri vieressä ja Irkku musa raikaa. Turistia pörrää laumoittain, joten meno on hektistä. 

Ja pitihän sitä maistaa fish and shipsiä ja kyllä maistui, sokea olis luullu syövänsä pahvilaatikkoa, tai voi olla se pahvilaatikko olis maistunu makosammalle. Ei auttanu vaikka tako päälle suolaa ja viinietikkaa, ei tullu mitään makua. Paikan myyjä kävi kyselemässä että maistuuko ja kun sanoin että ei, ei niin millään, niin sai tylyjä katseita. No jumat jos ei maistu niin ei maistu.

Edellisöisen vähäunisen yön jälkimainingeissa iski "jetlakki" ja oli painuttava kiitounille hotellin. Taisi siinä tunti vierähtää torkkuessa ja sitten taas kaupunkikierrokselle. Lähtöä tehdessä kurvas yks-kaks ambulanssi ja paloauto siihen hotellin eteen ja ukkoa poukkoili ulos hälytysajoneuvoista pilvin pimein. Ou jee, ajattelin, nyt tulee draamaa ja koko rahan edestä. Niinpä varsin tuli. Joku pulsulle näyttävä ukko oli ilmeisesti kaatunu tai jotain ja joku oli sitten soittanu koko ratsuväen paikalle. No patu talutettiin ambulanssiin ja ovet paiskattiin kiinni ja sillä valmis. Että se siitä draamasta.

Kolusin vaan nurkkia, vaikka käväsin siinä joen toisella puolen, mutta tuntuu että elämä on keskittynyt paljonkin tälle Temple Barin alueelle. 

Piti vielä ostaa collari-huppari kun tuntuu illat olevan kovasti viileitä. Kyllä taas on HIEMAN nokan koputtamista näissä asuvalinnoissa.....

Päivän päätteksi piti vielä ottaa paikallista sidukkaa lähibaarissa ja katella menoa. Siinä alko sitten pikkasen ripsimään vettä joten tämä sokerista tehty ei ottanut riskiä sulamisesta vaan nytkähti takasin hotelliin. Kyllä nyt jo silmäluomet lepsuu siihen malliin että parempi kun antaa periksi vaan.

Huomenna on sitten taas päivä uusi. Uudet kujeet ja kepposet.