NESSIE JA HALIT

Ja aamu valkeni hieman pilvisenä, mutta sateettomana. Siispä seikkailuun!

Aamiaisen jälkeen pyörävuokraamoon ja menopeli alle. Eihän tällä polvella olis mitään tullu ajella tavallisella fillarilla, mutta nytpä oli tarjolla sähköpyörä, ja vähän kokeilin ensin ja hyvälle tuntui. 

Siispä radalle ja ...... Ai niin, se liikenne olikin sitten "väärän" puolista. No hieman tuli poukkoilua puolelta toiselle ensin, mutta kyllä se siitä, kyllä se siitä....

Siinä sitten se reittikartta. Se oli sitten 15km/suunta. En luultavasti olis lähteny jos olisin tarkkaan ajatellut, mutta kun puhuttiin vaan kuudesta, siis mailista. Mutta siitä sähkömoottorista oli totisesti aivan mieletön apu. Ylämäet, joita oli siis ihan helkutisti, meni ihan vaan rauhassa istuen ja polkien. Eihän se moottori mitään itekseen vedä, siinä pitää kyllä polkea, mutta ei ole mitään vastusta. 

Oli ne maisemat kyllä niin upeita että ei edes tajunnut matkan ja ajan kulumista.

Ja siinä se sitten alkaa, Loch Ness. Tästä alko viiminen lasku sinne kylään missä alku tälle järvelle on.

Tossa vasemmalla vedessä sitten näkyy ne Nessin selkäevät, joten tää homma on pantu pulkkaan.

Kävi köpelösti kameran kanssa kun me Nessin kanssa halattiin ja vaihdettiin kuulumisia, hitto tuli vaan mun jalat kuvaan......

Ja sitten olikin se pakollinen "mellis". Ja tilasin taas sen tavallisen, puoli pinttiä, ja sitten alkoi suhina kapakassa. Odota joo hetki, joo hetki vielä, ihan kohta, ja tarjoilijalikka meni edes-takas takahuoneesa. No siihen saatiin sitten toinen baarimikko joka sanoi että kuule, kun sulle ei myydä......siis koska kello ei ollu vielä 11.00. Siis sielä ei ollu muita ku mä ja kello oli 4minuuttia vaille, siis niin se sano. Mee tohon ulos odottamaan ja tuu sitten takas ku ne minuutit on kulunu. Helvetin pilkun-nussija......

No jano oli, joten odotettava oli, ja tulihan sitten kellekin lopulta 11, hyvä etten ehtiny nääntymään!

Se on tossa pöydänkulmalla, sammuttaja.

Siinä sitten enää paljon muuta ollu, ku ne halitikin oli vaihdettu, niin matka takasin alkakoon. Nyt alko tuntumaan tukalalta, ei polvessa vaan perseessä. Ei saamarivie tienny miten olis satulassa istunu. Onneks takas tullessa mäet oli muuttunu alamäiksi ja pysty istumaan vähän niinku sivuttain satulassa. Oli ne viimiset kilsat tuskaa kun pers huusi hoosiannaa.

Mutta selvittiin, selvittiin, tästästäkin koettelemuksesta.

Vielä oli huoneen vaihto edessä ja kierros kartsoilla ja nyt vaan löllötellään iltaa ja nukkuma-aikaa odotellessa.

Taipaleelle taas aamulla.